Juurihan minä tein positiivisen raskaustestin. Ja eihän siitä ole edes kauaa kun kerroin töissäkin tulevasta vauvasta. Saatika kun nähtiin meidän pienen sykkeet ekaa kertaa Mehiläisessä raskausviikolla 7. Mutta tässä sitä vaan ollaan, puolessa välissä. Isänpäivänä tulee tasan 20 viikkoa, miten nopsaa tämä aika onkaan loppuenlopuksi mennyt. Ja mitenhän nopeasti tämä loppu meneekään. Tänään on 110 yötä äitiyslomaan eli vajaa neljä kuukautta enää töitä.
Saimme Maken veljen perheeltä kaksi isoa kassia vaatetta ja muuta vauvan tavaraa. Tulemme myös saamaan käytettynä pinnasängyn ja sitterin. Jonkin verran olemme myös ostaneet kirpputorilta sekä kaupasta vauvalle vaatetta ja muuta tavaraa, mutta on oikeasti tosi kiva että tutuilta saa halvalla tai lainaksi tavaraa ja vaatetta. Nyt värimaailma on ollut mielestämme neutraalia, mutta odotan niin paljon rakenneultraa, kun pääsee ostamaan kaikkea söpöä tytölle tai pojalle. Niin, mikäli hän suostuu sukupuoltaan näyttämään.
Rakenneultra on tasan kahden viikon päästä, 20.11. Onneksi se on jo kello 10, joten ei tarvitse koko aamua jännittää. Ja olen sitä ennen myös muutaman tunnin töissä, joten ajatukset pyörivät muualla. Ainakin vielä jaksan uskon siihen että vauvalla on kaikki hyvin. En osaa pelätä sitä päivää. Tietenkin voi olla, että edellisenä iltana tai matkalla Kotkaan alkaa miettimään asioita. Mutta toivottavasti ei. Tällä hetkellä jännitän enemmän sukupuolta. Itsellä on sen suhteen niin vahva tunne, mutta sen näkee sitten kumpi tulee. Tärkeintä että lapsi olisi terve. 💓
Viime tekstissä ehdin sanoa ettemme kerro sukupuolta kenellekkään ennen vauvan syntymää. No yllätys yllätys, mieli on alkanut muuttumaan ja päätimmekin että kerromme sukupuolen mikäli joku kysyy. Mutta vaikkei kysyisi niin sen verran itseäni tunnen, että kyllä siitä joku viite someen päätyy kuitenkin jossain vaiheessa. 😉
Olemme valinneet jo kummit hyvissä ajoin. Jo ekoilla raskausviikoilla tiesimme suurimman osan kummeista, sisarukset. Olemme kuitenkin päättäneet että kummeja tulee yhteensä neljä, 2 minun puolelta ja 2 Maken puolelta. Mutta minun puolelta toinen on ystäväni. Kummeille on jo kerrottu asiasta ja he ovat ottaneet kummipyynnön avosylin vastaan. Alkuun meillä oli ajatus että kummeina toimisi ensimmäisen lapsen kohdalla vain sukulaisia, mutta tämä nykyinen järjestely tuntuu paljon paremmalta.
Mikäli vauvan sukupuoli näkyy selvästi, pääsemme hankkimaan loputkin tavarat jo hiljalleen ennen syntymää. Ylhäällä näkyvään vaaterekkiin olen jo meinannut niin monta kertaa ostaa pieniä henkareita, mutta kuitenkin haluan odottaa mikäli saisin kohta hankkia siihen joko vaaleansinisiä tai vaaleanpunaisia pieniä henkareita. Tuntuu että nämä vikat viikot ennen rakenneultraa matelevat ihan kunnolla. Vaikkakin tämä viikko meni nopeasti. Mutta sellaistahan se on kun jotain oikein paljon odottaa, aika menee hitaasti.
Lisäksi odotan sitä että kohta pääsee ostelemaan kaikkea sinistä tai vaaleanpunaista. Tosin niinkuin kuvissa on näkynyt, meillä on jo jotain sinistä, mutta sininen sopii tytöille siinä missä pojillekkin, omasta mielestäni. Ja siihen on helppo yhdistää jotain tyttömäistä. Ja vaikka meille tulisi tyttö niin en usko että hän olisi aina röyhelön, pitsin ja vaaleanpunaisen peitossa muutenkaan.
Kohta pääsee myöskin sisustamaan lastenhuonetta. Sen sisustuksella ei kylläkään ole mikään kiire, koska lapsi nukkuu ensimmäiset kuukaudet muutenkin meidän huoneessa. Mutta huone on niin tyhjä, että uskon löytäväni aika pian sinne verhoa ja sellaista. Harmaa jääkarhu- matto huoneessa on jo, mutta haluan huoneeseen jonkin pyöreän maton vielä lisäksi myös. Huoneeseen tulee myös ainakin kolme eläintaulua, mitkä olemme jo hankkineet mutta niistä puuttuu vielä kehykset, joist tulee (yllätys yllätys) joko vaaleanpunaiset tai vaaleansiniset.
Tänään aloin myös jo sen verran miettimään sairaalakassin sisältöä, että ostin kuvassa olevia Dumblen liquorice karkkeja kassiin. Sairaalakassina tulee aika varmasti toimimaan ihan perus salikassi. En osaa vielä niinkään ajatella mitä kassiin tulee, sillä synnytykseen on kuitenkin vielä jokunen hetki. Mutta näin äkkiseltään ajateltuna sinne tulee noiden karkkien lisäksi, rennot vaatteet minulle, puhelimen laturi ja vauvalle kotiutumisvaatteet. Totta kai sielä varmasti muutakin on, mutta sen ajattelu on sitten joskus raskausviikolla 30, luultavammin. Voin tehdä siitä erillisen kirjoituksen mitä sinne kassiin oikeasti tulee. Olen ainakin itse tykännyt lukea ja katsoa videomuodossakin aikaisemmin äitien kokoamia sairaalakasseja.
Olen lukenut että jotkut äidit ovat jo nyt tai heti raskauduttuaankin alkaneet miettimään synnytystä. Olen tähän asti ainakin itse ajatellut ettei siinä ole mitään pelättävää. Tiedän että se tulee ihan varmasti sattumaan, joten turha sitä on pelätä tai jännittää että kuinka paljon se sattuu. Sen mitä olen kuullut ja lukenut niin se sattuu ihan hitosti. Mutta se on tehtävä. Ei sitä voi ohittaa tai luikerrella karkuun enää kun synnytys on käynnistynyt. Se on vain tehtävä. Ainut mitä ehkä koen jännittävän on se miten synnytys menee. Tuleeko komplikaatioita, joutuuko synnytyksen käynnistämään vai käynnistyykö se luonnollisesti. Meneekö laskettu aika yli vai synnytänköhän mahdollisesti jo ennen äitiyslomaa jopa. Montahan tuntia synnytys kestää tai joudunko sektioon kesken kaiken. Mutta nuokin asiat ovat sellaisia mihin en itse oikeastaan voi vaikuttaa, se tulee mitä tulee. Niitä on varsinkaan vielä ihan turha stressata. Se mitä toivon olisi se, että synnytys käynnistyisi +\- viikko lasketusta ajasta, kestäisi alle 10 tuntia ja ei menisi sektioon. Ja tottakai, että lapsi syntyisi terveenä, tietenkin, ehdottomasti.
Nyt kolmena peräkkäisenä iltana liikkeet ja potkut ovat voimistuneet niin paljon että Make on päässyt tuntemaan niitä vatsalta. Ihanaa kun se ei ole enää vain minun puhetta, että vauva liikkuisi, vaan toinen pääsee tuntemaan sen ja näin varmasti lähentyy vauvan kanssa. Kuitenkin koska minä koen kaikki raskauden vaiheet niin hyvät kuin huonotkin, on varmasti sydäntä lämmittävää kun pääsee itsekin kokemaan niitä vihdoin. Tai onhan Make pääsyt jo todistamaan niitä huonoja puolia kun oksennan ties missä tai kun alan mököttämään pienistäkin asioista. 😁
Olen ajatellut sitä kuinka tuleva isä on raskauden aikana koetuksella. Kaikki huomio menee äitiin, äiti kiukkuilee ja valittaa, kohdistaa kaiken ehkä tulevaan isään. Sukulaiset kyselevät äidin voinnista, onko liikkeitä tuntenut tai huolehtii ravinnosta ja levosta. Isä saattaa jäädä sivuun. Tämän takia myöskin minulle on tärkeää että isä on tuntenut nyt liikkeitä. Hän pääsee raskauteen vihdoinkin mukaan. Muistetaan kiittää sitä että kumppani on siinä vieressä ja kuuntelee kun meillä on paha olla. Kerrotaan miltä raskaus tuntuu, kun kumppani ei pääse sitä kuitenkaan kokemaan.Se ei ole mikään itsestäänselvyys että toinen on siinä kuitenkin tuli mitä tuli. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella kiukkuilua ja kitinää. Eikä se ole mielestäni kumppanin velvollisuus jaksaa kuunnella päivästä toiseen valitusta. Vaikka äitillä olisikin sillä hetkellä huono olla, niin toisella hetkellä pitää muistaa antaa kiitosta takaisin.
Olin alkuun jopa ajatellut että minähän en synntykseen ketään mukaan halua, mutta isälle synnytys voi olla tosi iso asia, siinä missä äidillekkin joten, todellakin, otan Maken siihen mukaan. Vaikka tiedän että näytän kamalalta ja nololta niin kumppani ei ehkä edes kiinnitä sellaiseen huomiota, vaan näkee sen hetken lapsensa syntymänä.
Olin alkuun jopa ajatellut että minähän en synntykseen ketään mukaan halua, mutta isälle synnytys voi olla tosi iso asia, siinä missä äidillekkin joten, todellakin, otan Maken siihen mukaan. Vaikka tiedän että näytän kamalalta ja nololta niin kumppani ei ehkä edes kiinnitä sellaiseen huomiota, vaan näkee sen hetken lapsensa syntymänä.
Tämän toisen puoliskon toivon olevan yhtä seesteinen mitä tämä edellinen kuukausi on ollut. Rakenneultran jälkeen saamme pian äitiyspakkauksen. Kohta olemme jo Kotkassa tutustumassa kätilöihin ja synnytystiloihin ja pääsemme kuuntelemaan neuvolassa vastasynnyttäneiden kertomuksia ja ajauksia synnytyksestä ja vanhemmuudesta. Ei ole oikeasti enää kauaa kun meillä on oma pieni käärö. 💓
-Sirpa
Olen nyt kahden aikaisemman tekstin aiheen kysynyt instagramissa. Saatan siis välillä kysyä sielä toiveita tai pyytää aiheita teksteihin.
Instagram: sirpahannnele
Kommentit
Lähetä kommentti