Oltiin Maken kanssa sovittu, että lähdemme maalle hakemaan lisää polttopuita. Tämä sovittu päivä oli lauantai kun kummatkin olisivat kotona varmasti, mutta minulle olikin juuri samalla viikolla alkanut sairasloma niin kipeiden kuin kivuttomienkin supistusten vuoksi. Tuolloin edellisenä iltana, perjantaina, kävimme vielä Maken isän luona kahvilla. Sielä minulla alkoi päänsärky ja vatsaan koski todella paljon. Lähdimme aika pian siitä kotia ja otin särkylääkkeen, paracetamol 500mg. Siitä 40min kuluttua otin toisen samanlaisen, koska päänsärky vain yltyi. Tämäkään ei tehonnut mihinkään, mutta vatsakipu oli sentään jo lähtenyt. Päänsärky oli migreenimäistä, minua oksetti ja halusin olla pimeässä. Klo 01 kävin vielä toisen kerran suihkussa, sillä vesi helpottaa yleensä minulla kipuun. Sielä suihkussa seistessa särky olikin paljon miedompaa, muttei suihkussakaan koko yötä voinut olla. Otin märän käsipyyhkeen otsalle ja menin puoli-istuvaan asentoon sohvalle. Muistan jonkin aikaa siinä istuneen silmät kiinni ja mietin soitanko synnärille, etten jaksa enää olla sen kivun kanssa, jos kävisin näytillä raskausmyrkytyksen pelossa. Kuitenkin kolmen aikaa yöllä havahduin siihen kun Make tuli hakemaan minut nukkumaan, olin torkahtanut. Kipu oli myös poissa mutta päässä oli sellainen jälkijumputus.
Heräsimme aamulla noin kahdeksan maissa. Söimme aamupalaa rauhassa ja hieman mietin jaksanko lähteä tuon yön jälkeen minnekkään, mutta raitis ilma tekee kuitenkin hyvää, eikä meillä menisi koko päivää maalla kuitenkaan.
Lähdimme ajamaan joskus yhdeksän jälkeen. Matka meni hyvin, enää päässä ei jumputtanut. Perillä ollessa mietinkin heti että onneksi lähdin, sillä ulkoilma teki tosi hyvää. Jossain vaiheessa pieni jumputus palasi, mutta lähti nopeasti poiskin. Keräsimme vajasta yhdessä puita, minäkin nostelin kasan päälimmäisiä jonkin verran. Olimme ajatelleet että kuorman jälkeen menisimme talolle keittämään kahvit. Make kuitenkin ehdotti että mentäisiin lähellä olevaan kahvila leipomoon haukkaamaan jotain pientä. Teimmekin niin.
Meillä ei mennyt kahvilassa kovin kauaa. Söimme, joimme ja lähdimme takaisin ajamaan kotia päin. Make kyseli vointiani matkalla, ja meinasin välillä torkahtaa. Sovimme että veisimme laina peräkärryn tänään vielä takaisin. Muutama kaverini laittoi matkan aikana minulle viestiä viikonlopustaan, mihin vastasin vähän mitään sanomatta väsymyksen takia.
Tultuamme kotitielle Make jätti auton oudosti pihan eteen. Ihmettelin mielessäni kun autoa ei peruutettu kärry pihalle päin. Ihmettelin myös kun outo auto oli pihamme vieressä, mutta ajattelin että naapurilla vieraita ja jättänyt auton vähän meidän puolelle.
Make nousi autosta, samoin minä. Hän tokaisi vain että mennään käymään sisällä. Ihmettelin miksi mennä sisälle kun puut pitäisi kantaa kärrystä pois. Ajattelin että hänen tarvitsee käydä esimerkiksi vessassa. Oven avattua ollessamme tuulikaapissa tokaisin että eikö voitaisi hoitaa puita heti, miksi mennä sisälle kun vielä homma kesken. Make myhäili siihen jotakin, hymyili tosi oudosti ja avasi toisen oven eteiseen. Käännyin ja tuijotin tyhmänä suoraan eteenpäin. Kiinnitin ensimmäisenä huomion turvaistuimeen mikä oli käytävällä meihin päin ja siinä oli Baby Born. Sen päällä oli ilmapalloja ja serpentiiniä. Tuijotin niitä muutaman sekunnin ja käännyin katsomaan Makea. En muista yhtään kysyinkö mitään mutta muistan hymyilleeni tosi oudosti. Olin jostain syystä lähdössä pois, mutta Make oli edessäni. Käännyin takaisin katsomaan näkymää ja samaan aikaan kuului hihitystä ja perä jälkeen ystäviäni ja siskoni tuli nurkan takaa kamerat käsissä. He saivat tallennettua tämän hämmästykseni, kun yritin taas lähteä pois, kääntyilin ja ihmettelin vain. 😁😁
Tämän jälkeiset minuutit ovat vähän pimennossa. Make lähti, ja jäin eteiseen. Muistan jotain selittäneeni muille, mutta aika pian menin vaihtamaan toppahousut pois. Otin ensimmäiset vaatteet mitkä eteen tuli ja menin muiden luo. Olin edelleen tosi hämilläni. Istuimme ruokapöydässä ja muistan vain katselleeni tarjottavia, ystäviäni ja ulos Makeen, joka kantoi polttopuita. Koko ruokailun ajan vain ihmettelin ja mietin pitäisikö minun mennä auttamaan polttopuiden kanssa. En osannut ollenkaan rentoutua, kun yllätys oli ollut niin suuri. Olin vain todella hämilläni vaikka samaan aikaan nautin tilanteesta.
Kaikki tarjottavat olivat tosi hyviä. Kaikkea en siinä silloin maistanutkaan, sillä en vain osannut syödä. Jotenkin olin vielä liian lamaantunut siinä tilanteessa. Jälkikäteen illemmalla ja seuraavina päivinä söimme kuitenkin näitä tarjottavia. Ja niitähän riitti koko viikoksi, vaikka kaikki ei jäänytkään meille.
Tytöt olivat myös keksineet ohjelmaa. Ensimmäisenä muistelen arvuutelleeni heidän vauvakuvista kuka on kuka. Sen läpäisin ensimmäisellä. Sen perään pöydällä oli lappuja mihin he olivat kirjoitelleet vauvan mittoja, hiusten väriä ja syntymäpäivän. Tein myös itse sellaisen, niinkuin jälkikäteen Make ja hänenkin vanhemmat kun näimme heitä. Hauska sitten katsoa kuka arvasi mitäkin lähimmäksi.
Hauskoin ohjelmanumero oli kyllä baby bornin pukeminen ja turvakaukaloon laittaminen. Teimme sen vuoroperään ja katsoimme aikaa kuka saa tehtyä sen nopeiten. Siinä oli kyllä hento käsittely kaukana kun ajan kanssa jotain tehdään. Ja häpeäkseni joudun myös sanoa, että minä olin hitain. Tosin onneksi Make teki myöhemmin saman kokeen ja oli hieman minua hitaampi. Meillä meni yli neljä minuuttia pukea nukke vaipasta lähtien turvaistuimeen vöihin. Tosin ehkä oikean vauvan kanssa tuo aika olisi jo todella nopea. 😅
Aika meni todella nopeasti. No hyvässä seurassa tietenkin. Tytöt olivat tulleet meille melkein heti meidän lähdettyä aamulla koristelemaan ja viimeistelemään leipomukset. Olimme noin yhden maissa muistaakseni kotona.
Suurin osa tytöistä lähti ajelemaan kotia. He olivat tulleet kimppakyydillä Helsingistä ja Vantaalta sekä tuleva kummitäti jo edellisenä iltana Helsinkiin Oulusta asti. Jäimme vielä juhlien jälkeen Maken, tulevien kummien ja lasten kanssa kahvittelemaan hetkeksi. Kerroin siinä kaikesta ohjelmasta Makelle. Hiljalleen siinä kaikkien lähdettyä minulle alkoi vasta paremmin selvitä se koko päivä ja Make sanoikin että olin vielä ihan hämmentyneen näköinen. Alkuun en edes tajunnut että Make oli siinä mukana, mutta tottakai oli.
Yksi ystäväni ei päässyt paikalle ja oli tehnyt minulle vaippakakun, minkä muut olivat tuoneet. Sitä ei olisi malttanut edes purkaa. Tuntuu että vaippoja on ihan kamalasti kaapit täynnä nyt, mutta eiköhän siinä mene kun pari viikkoa niin pitää ostaa jo lisää. Ei osaa vielä edes ajatella kuinka paljon niitäkin voi mennä viikon aikana.
Jälkikäteen ajateltuna silloin lauantaina sekä nyt en edes ymmärrä miten ihmiset jaksaneet nähdä niin paljon vaivaa. Kuulin että he ovat alkaneet suunnitella juhlia jo joulukuun lopussa. Kuitenkin asun nykyään miltei 2h matkan päässä heistä. Yksi tullut Oulusta asti. Kaikki aikataulutukset ja järjestelyt kuka tekee mitäkin sekä paikan päällä koristelu. Ja se ettei kukaan onnistunut vihjasemaan mitään. Edes Make. Mutta kuulemma välillä teki mieli kun aloin epäilemään jo kaikenlaista, kun puhelin oli kädessä koko sen aikasemman viikon kun he suunnittelivat kaikki loppuun. En ole mikään helpoin tyttöystävä, huomaan heti että jotain on tekeillä ja tottakai, epäilen heti sitä pahinta. Siis, tottakai. 💁😁
On ihan uskomatonta, miten jotkut jaksavat panostaa sinuun niin paljon. Olen todella kiitollinen että minulla on tuollaisia ystäviä ympärillä. Varsinkin kun muutin tänne kauas muista, muutamat ystävät jäivät elämään sitä omaa elämäänsä eikä heitä enää niin kiinnostanut kuulla minun kuulumisia, niin tämä päivä näytti mikä on tosi ystävän ja hyvänpäivän kaverin ero. Tietenkään varmaan kaikki ei edes näistä tienneet, mutta se että näillä ystävillä oli kiinnostusta ja järjestivät aikaa tehdä kaikki tämä. Ihan huikeaa. Ei tälläisistä ystävistä voi olla muuta kuin kiitollinen. Kiitos 💓
-Sirpa
Kommentit
Lähetä kommentti