Syötä
Leiki
Nukuta
Syö itse
Syötä
Pue päälle
Nukuta
Syötä
Leiki
Syötä
Syötä
Syötä
Syötä
Syötä
Nuku itse....
Tältä ne päivät välillä tuntuu, vaikka kuitenkin jokainen päivä on erilainen. Eilen kiukuteltiin enemmän, syötiin enemmän, nukuttiin enemmän. Tänään kiukutellaan vähemmän, syödään enemmän, nukutaan vähemmän. Vaikkakin jonkinnäköinen päivärytmi on muodostunut, se ei KOSKAAN mene niinkuin eilen. Siihen vaikuttaa ympäristö, oma jaksaminen, menot ja vauvan jaksaminen.
Juuri eilen aloimme Maken kanssa miettimään meille sopivaa iltarutiinia. Jotain rutiinia meillä tietenkin on, mutta miten voisimme tätä muokata meidän vauvalle sopivaksi.
Koen itse että meidän öitä on varmasti haitannut eri ympäristössä juokseminen. Vaikka on rikkaus vauvalle reissata, mutta se voi myös stressata. Ja tämä näkyy öissä. Uudet hajut, uudet naamat, uusi ympäristö. Kolme kuinen vauva ei kuitenkaan vielä voi tietää mikä on hänen koti, mikäli ympäristö vaihtuu joka viikko. Näin myöskin turvallisuuden tunne vähenee.
Jotkut äidit puhuvat että heillä on jokin vaihe, kun vauva ei nuku kunnolla. Meillä tuntuu olevan tämä koko ajan. Tai sitten se meidän vaihe oli se, kun meille nukuttiin pari kuukautta sitten hyvin heken ajan. Mutta tämän jälkeen meidän arki muuttuikin.
En tarkoita että kyläily tekee hallaa vauvalle. Mutta jatkuva kyläily ainakin meidän kohdalla näyttää tekevän. Ainakin minä olen alkanut ajattelemaan että se voisi olla meille laukaiseva tekijä.
Meille on muodostunut melko selkeä arkirytmi. Herätään yleensä 8-9 aikoihin. Nooa syö, vaihdetaan päivävaatteet ja seurustellaan/leikitään tunnin verran. Kun itse menen keittelemään kahvia niin Nooa nukahtaa sitteriin noin tunniksi. Tämän jälkeen taas syödään ja leikitään. Klo 11-12 lähdetään aina asioille tai lenkille, jolloin Nooa saa nukkua pidemmät, 2-3h päikkärit. Kun Make tulee töistä kolmen jälkeen, on Nooa ollut jo hereillä ja syönytkin. Isä ja poika leikkivät ja kertovat toisilleen päivästään.
Klo 16-17 mennään taas päikkäreille, nukutaan 1-2h. Sitten taas syödään ja seurustellaan.
Aletaan hiljalleen valmistautumaan iltaan. Olemme nyt ottaneet tavoitteeksi että kylpy/iltatoimet tehtäisiin aina klo 19. Näin ollen Nooa olisi yöunilla viimeistään klo 21.
Eilen tämä tavoite toimi. Nooa oli sängyssään klo 19:50 ja nukkui 2:30 asti.
Jos jokin tuo arjessa iloa, niin juuri nämä onnistumiset. Ja kuinka ihanaa oli kun poika nukkui noin hyvin. Saimme vähän omaa ja kahdenkeskeistä aikaakin. Sitä kun ei voi olla liikaa. Yleensä meidän kahdenkeskeinen aika on keskimäärin tunti. Ja silloinkin käytämme sen yleensä esimerkiski näin miten nyt, kirjoitan blogia.
Nooa on todella iloinen, ilmeikäs ja eloisa poika. Ainut iso haaste meillä on ollut nyt uni, mikä ei ole miksikään muuttunut. Toiset hehkuttaa kuinka heillä nukutaan koko yö jo putkeen tai maksimissaan yhdellä syötöllä. Päivisinkin meillä tuntuu olevan uni sellainen asia, mitä vastaan tulee taistella.
Se tunne kun poika nukahtaa kuin melkein itsestään. Niitä on harvassa. Nyt kuitenkin aamupäikkärit ovat alkaneet onnistua, ettei niitä vastaan yritetä enää taistella niin paljon. Mutta on niitäkin päiviä, kuten tänään, kun väsyttää muttei vain halua nukahtaa. Silloin huudetaan kunnes uni voittaa. Nuo hetket ovat todella turhauttavia kun mikään ei kelpaa. Toista selkeästi väsyttää, mutta ei vain halua nukahtaa. Silmät lurpahtelee, meinataan nukahtaa, mutta sitten havahdutaan huutamaan.
Unien jälkeen meillä on kuitenkin iloinen poika. Se antaa taas sitten takaisin niin paljon, kun toinen juttelee ja hymyilee. Yhteys on niin selvä. Myös kun yö sattuu menemään hyvin, eli herätään vain muutaman kerran. Aamulla ollaan kaikki melko virkeitä ja Nooa höpöttelee heti aamusta.
Joskus on myös aikaa päikkäreille itselläkin. Kun ei ole mitään juuri silloin kun Nooa menee päikkäreille. Mutta olen nukkunut päikkärit kolme kertaa Nooan syntymän jälkeen. Joten ei nyt liikaa kehuta. 😁 Mutta oma vikakin, kun ei vain malta nukkua silloin kun toinen nukkuu. Haluaa hyödyntää sen ajan ja esimerkiksi siivota tai laittaa ruokaa.
Toinen haaste mikä meille on tullut, on ruokailu.
Pääsimme siis rintakumista eroon noin kuukausi sitten. Tämähän on siis tosi hieno juttu. Mutta se toi taas omat ongelmansa.
Tämän jälkeen meillä on alkanut päivittäiset rintaraivarit. Joko niin että Nooa hamuilee ja hamuilee vaikka rinta on jo suussa. Tai että hän alkaa lopettaa ruokailua niin, että sylkee rinnan pois, ottaa uudelleen suuhun, sylkee, ottaa suuhun. Annan toista rintaa, hetken syö ja aloittaa saman. Ja ruokailu loppuu hetkelliseen huutoon.
Tämä on todella turhauttavaa ja tuo väkisinkin ajatuksen että maito ei vain enää riitä, mutta kuulemma tämä on normaalia. Ja kuitenkaan ihan jokainen ruokailu ei ole tälläinen. Tätä saattaa olla kerran päivässä tai tältä säästytään kerran päivässä.
Joten se on myös yksi onnistumisen tunne kun ruokailu loppuu Nooan hymyihin tai hän nukahtaa rinnalle. Öisin onneksi nukahtaminen rinnalle on yleisempää kuin raivot. Aamuyöstä taas raivarit ovat yleisempää kuin nukahtaminen. Ja tuolloin monesti menee tovi kunnes päästään takaisin nukkumaan. Ja se puolestaan näkyy taas omassakin jaksamisessa päivän aikana.
Onneksi sentään ei ole vielä ollut sellaista päivää, mikä olisi tuntunut vain selviytymiseltä. Ei se näin yhden lapsen kanssa. Vaikka päivä olisi hankala suurimmalta osin, ne pienet hetket iloisen lapsen kanssa antavat niin paljon.
Ja varmasti nuo haasteetkin helpottuvat hiljalleen kun opimme tuntemaan Nooaa vielä paremmin ja hänen kehityksensä etenee.
Tästä vauva ajasta pitää kuitenkin nauttia. Kohta suren sitä kun hän ei enää herääkkään öisin syömään. Niin voi käydä. 😅
Ihanaa alkavaa viikkoa !
-Sirpa
Kommentit
Lähetä kommentti