Sormiruokailun voi aloittaa noin kuuden kuukauden iässä, tai kun lapsi osaa istua syöttötuolissa sujuvasti ilman suurempia tukia. Tällöin lapsen kurkku on kehittynyt tarpeeksi siihen että kykenee nielemään ruokaa, ja tukehtumisen riski on pienempi.
Sormiruokailulla mahdollistetaan lapsen itsenäinen tutustuminen ruokaan. Aikuinen valitsee lapselle hänen ikäänsä sopivat ruuat, joihin lapsi tutustuu omalla tahdillaan.
Tässä tekstissä tulen kertomaan MINUN mielipiteitäni ja kokemuksia aiheesta.
Aloitimme sormiruokailun Nooan ollessa 4 päivää vajaa puolivuotta. Eli tällähetkellä meillä on kuukauden verran sormiruokailtu. Se ei ole kokemuksena paljon, mutta siinä ajassa saa jo hyvän käsityksen mitä se on.
Puolivuotis neuvolassa katsotaan selkä. Saimme tuolloin luvan syöttötuolissa istumiseen. Kokeilimme välillä syöttötuolia reilu 5 kuukauden vanhana, mutta tuolloin ei vielä jaksettu istua suorassa. Halusin kuitenkin odottaa siihen että lapsi on valmis, enkä virittele pyyhkeitä yms jotta hän istuisi. Jos selkä ei ole valmis, se ei ole valmis.
Olimme aloittaneet maistelut soseilla 4.5kk iässä. Maistelimme 5kk asti kerta viikkoon sen mitä Nooa söi. Eli 1-2 lusikallista. 5kk neuvolassa kehotettiin aloittamaan soseet päivittäin, ''koska puolivuotiaana pitäisi syödä jo neljästi päivässä''. No mehän aloitettiin ja hyvinhän se alkoi. Puurosta tuli lemppari. Edelleen iltapuuro on ihan parasta. Hiljalleen vähän ennen puolen vuoden ikää huomasin, että lapsi tuntuu edelleen maidon jälkeen nälkäiseltä ja lisättiin hiljalleen aterioita.
Kun meillä jäi puolivuotiaana kolmannet päikkärit pois, meille tuli myös neljäs ateria päivään. Välillä tuo neljäkin tuntuu liialta kun päivästä loppuu tunnit kesken. Päivällinen ja iltapala ovat todella lähellä toisiaan. Mutta tämä tuntuu silti hyvältä meille.
Soseet meillä ei oikein uponneet ennen sormiruokailua. Nooa otti aina sen maistiaisen ja sen jälkeen oli suu visusti kiinni. Välillä oli poikkeus päiviä jolloin saattoi mennä muutama lusikallinen. Puuro oli ainut mikä maistui oikeasti hyvin.
Minulle oli selvää alusta alkaen että me sormiruokaillaan. Ystäväni kertoi tästä jo raskausaikana. Mielestäni kuvaus sormiruokailusta kuulosti tosi hyvälle.
Vähän ennen puolta vuotta sain käsiini ensiapuohjeet, joihin tutustuin. Tukehtuminen pelotti ja pelottaa vieläkin välillä. Mutta on nuo vauvat vaan niin taitavia.
Tein instagramissa kyselyn miksi heillä ei sormiruokailla, jos on sen ikäinen lapsi perheessä. Suurin osa vastanneista kertoi sen pelottavan itseä. Ymmärrän tämän täysin. Silti tämä herähtää korvaani.
Niinkun sanoin, vauvat ovat tosi taitavia. Kakominen kuuluu ruokailuun. Alkuun Nooa kakoi päivittäin, nyt lähinnä viikottain. Joka kerta hän on osannut hoitaa tilanteen itse. Alkuun näppien pitäminen erossa toisen suusta oli vaikeaa, mutta opin itsekin nopeasti missä se raja ehkä menee. Vaikka vielä ei ole ollut tilannetta että joutuisin tekemään mitään.
Tukehtumista ei satu kun ruokailua valvotaan ja ollaan perehdytty ensiapuohjeisiin. Myös oman lapsen tunteminen, millaista ruokaa voit hänelle antaa. Jos lapsi ei ole syönyt kun sosetta niin ei kannata ensimmäisenä antaa pihviä käteen.
Koen sormiruokailun kuitenkin todella helpoksi meillä. Saan itse syödä samalla ja lapsi on tyytyväinen myös. Sotku on asia erikseen mutta jaksan uskoa että se vähenee hiljalleen. Ja se vain kuuluu asiaan. Pitää ymmärtää että ei alle 1 vuotias osaa vielä syödä niin ettei murustakaan tipu lattialle. Jos inhoaa siivoomista niin silloin sormiruokailu ei ehkä heille sovi. Vaikka en minäkään siitä nauti että keittiön saa puunata monesti päivässä. Siksi myös syömme välillä soseita, kun itsellä on päivä kun ei vaan jaksa mitään ylimääräistä.
Yksi iso syy miksi haluan että meillä sormiruokaillaan, on se että lapsi oppii tutustumaan ruokaan. Itse ajattelen niin että syötettyä sosetta lapsi ei opi tunnistamaan mitä se sisältää yhtä nopeasti kun sormiruokaillessa. Lapset osavat olla todella nirsoja ja haluan toivoa että sormiruokailemalla tältä vältyttäisiin.
Nooa on syönyt nyt jauhelihaa, kanaa, lohta, seitiä, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, perunaa, bataattia, kukkakaalia, kvinoaa, kananmunaa, päärynää, mustikkaa ja banaania sormiruokaillen.
Ja ainakin vielä kaikkia on maistunut. Kun lapsi näkee jo vauvana mitä syö,niin ehkä hän jatkaa sen tutun ruuan syömistä jatkossakin. Ajattelen jos soseita syötäisiin vaikka vuodenkin ikään asti ja sen jälkeen annetaan ''normaalia ruokaa'' kuinka helposi lapsi sitä syö kun näyttää ihan erilaiselta.
Lisäksi pidän ajatuksesta että lapsi syö itse. Tutustuu ruokaan, syö siinä tahdissa kun haluaa ja osallistuu näin yhteiseen ruokahetkeen kun kaikki syö samaan aikaan.
Syy miksi lähdin kertomaan omia kokemuksiamme ja puhumaan muutenkin sormiruokailun puolesta on tämä. Törmäsin yhdessä vauvaryhmässä vähän tunteita herättävään keskusteluun. Muutamat ihmiset puhuivat sielä siitä, kuinka sormiruokailulla lapsi pakotetaan aikuistumaan. Lapsen kuulemma kuuluu syödä soseita, se on lapsen ruokaa.
''Antakaa vauvojen olla vauvoja, heillä on aikaa syödä koko elämänsä ajan niinkuin aikuiset.'' Mitä. Tuosta se lähti.
Oma mielipiteeni on että lapsi voi syödä niin soseita kuin ''oikeaa ruokaa''. Jos näin voisi sanoa. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
En olekaan aikaisemmin törmännyt tälläiseen mielipiteeseen ihmisillä. Se on tosi harmillista että jotkut näin ajattelee. Mutta jos joku on sitä mieltä, niin sitten on. Itse en vain pääse tuosta yhtään perille millä logiikalla lapsi aikuistuu liian aikaisin kun hän sormiruokailee.
En voi muuta kun tsempata ihmisiä kokeilemaan tätä. Ei ole kiire. Anna lapsen tutustua ruokaan rauhassa. Anna hänen kakoa rauhassa. Jos tuntuu ettei sormiruokailu olekaan vielä hyvä juttu, ei ole pakko jatkaa. Mutten voi kuin suositella.
Varsinkin jos tuntuu ettei lapsi oikein syö niin siinäkin mielessä kannustan kokeilemaan sormiruokailua. Meillä soseet uppoo nykyään paljon paremmin myös.
Tsemppiä ruokailuhetkiin !
-Sirpa
Sormiruokailulla mahdollistetaan lapsen itsenäinen tutustuminen ruokaan. Aikuinen valitsee lapselle hänen ikäänsä sopivat ruuat, joihin lapsi tutustuu omalla tahdillaan.
Tässä tekstissä tulen kertomaan MINUN mielipiteitäni ja kokemuksia aiheesta.
Aloitimme sormiruokailun Nooan ollessa 4 päivää vajaa puolivuotta. Eli tällähetkellä meillä on kuukauden verran sormiruokailtu. Se ei ole kokemuksena paljon, mutta siinä ajassa saa jo hyvän käsityksen mitä se on.
Puolivuotis neuvolassa katsotaan selkä. Saimme tuolloin luvan syöttötuolissa istumiseen. Kokeilimme välillä syöttötuolia reilu 5 kuukauden vanhana, mutta tuolloin ei vielä jaksettu istua suorassa. Halusin kuitenkin odottaa siihen että lapsi on valmis, enkä virittele pyyhkeitä yms jotta hän istuisi. Jos selkä ei ole valmis, se ei ole valmis.
Olimme aloittaneet maistelut soseilla 4.5kk iässä. Maistelimme 5kk asti kerta viikkoon sen mitä Nooa söi. Eli 1-2 lusikallista. 5kk neuvolassa kehotettiin aloittamaan soseet päivittäin, ''koska puolivuotiaana pitäisi syödä jo neljästi päivässä''. No mehän aloitettiin ja hyvinhän se alkoi. Puurosta tuli lemppari. Edelleen iltapuuro on ihan parasta. Hiljalleen vähän ennen puolen vuoden ikää huomasin, että lapsi tuntuu edelleen maidon jälkeen nälkäiseltä ja lisättiin hiljalleen aterioita.
Kun meillä jäi puolivuotiaana kolmannet päikkärit pois, meille tuli myös neljäs ateria päivään. Välillä tuo neljäkin tuntuu liialta kun päivästä loppuu tunnit kesken. Päivällinen ja iltapala ovat todella lähellä toisiaan. Mutta tämä tuntuu silti hyvältä meille.
Soseet meillä ei oikein uponneet ennen sormiruokailua. Nooa otti aina sen maistiaisen ja sen jälkeen oli suu visusti kiinni. Välillä oli poikkeus päiviä jolloin saattoi mennä muutama lusikallinen. Puuro oli ainut mikä maistui oikeasti hyvin.
Minulle oli selvää alusta alkaen että me sormiruokaillaan. Ystäväni kertoi tästä jo raskausaikana. Mielestäni kuvaus sormiruokailusta kuulosti tosi hyvälle.
Vähän ennen puolta vuotta sain käsiini ensiapuohjeet, joihin tutustuin. Tukehtuminen pelotti ja pelottaa vieläkin välillä. Mutta on nuo vauvat vaan niin taitavia.
Tein instagramissa kyselyn miksi heillä ei sormiruokailla, jos on sen ikäinen lapsi perheessä. Suurin osa vastanneista kertoi sen pelottavan itseä. Ymmärrän tämän täysin. Silti tämä herähtää korvaani.
Niinkun sanoin, vauvat ovat tosi taitavia. Kakominen kuuluu ruokailuun. Alkuun Nooa kakoi päivittäin, nyt lähinnä viikottain. Joka kerta hän on osannut hoitaa tilanteen itse. Alkuun näppien pitäminen erossa toisen suusta oli vaikeaa, mutta opin itsekin nopeasti missä se raja ehkä menee. Vaikka vielä ei ole ollut tilannetta että joutuisin tekemään mitään.
Tukehtumista ei satu kun ruokailua valvotaan ja ollaan perehdytty ensiapuohjeisiin. Myös oman lapsen tunteminen, millaista ruokaa voit hänelle antaa. Jos lapsi ei ole syönyt kun sosetta niin ei kannata ensimmäisenä antaa pihviä käteen.
Koen sormiruokailun kuitenkin todella helpoksi meillä. Saan itse syödä samalla ja lapsi on tyytyväinen myös. Sotku on asia erikseen mutta jaksan uskoa että se vähenee hiljalleen. Ja se vain kuuluu asiaan. Pitää ymmärtää että ei alle 1 vuotias osaa vielä syödä niin ettei murustakaan tipu lattialle. Jos inhoaa siivoomista niin silloin sormiruokailu ei ehkä heille sovi. Vaikka en minäkään siitä nauti että keittiön saa puunata monesti päivässä. Siksi myös syömme välillä soseita, kun itsellä on päivä kun ei vaan jaksa mitään ylimääräistä.
Yksi iso syy miksi haluan että meillä sormiruokaillaan, on se että lapsi oppii tutustumaan ruokaan. Itse ajattelen niin että syötettyä sosetta lapsi ei opi tunnistamaan mitä se sisältää yhtä nopeasti kun sormiruokaillessa. Lapset osavat olla todella nirsoja ja haluan toivoa että sormiruokailemalla tältä vältyttäisiin.
Nooa on syönyt nyt jauhelihaa, kanaa, lohta, seitiä, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, perunaa, bataattia, kukkakaalia, kvinoaa, kananmunaa, päärynää, mustikkaa ja banaania sormiruokaillen.
Ja ainakin vielä kaikkia on maistunut. Kun lapsi näkee jo vauvana mitä syö,niin ehkä hän jatkaa sen tutun ruuan syömistä jatkossakin. Ajattelen jos soseita syötäisiin vaikka vuodenkin ikään asti ja sen jälkeen annetaan ''normaalia ruokaa'' kuinka helposi lapsi sitä syö kun näyttää ihan erilaiselta.
Lisäksi pidän ajatuksesta että lapsi syö itse. Tutustuu ruokaan, syö siinä tahdissa kun haluaa ja osallistuu näin yhteiseen ruokahetkeen kun kaikki syö samaan aikaan.
Syy miksi lähdin kertomaan omia kokemuksiamme ja puhumaan muutenkin sormiruokailun puolesta on tämä. Törmäsin yhdessä vauvaryhmässä vähän tunteita herättävään keskusteluun. Muutamat ihmiset puhuivat sielä siitä, kuinka sormiruokailulla lapsi pakotetaan aikuistumaan. Lapsen kuulemma kuuluu syödä soseita, se on lapsen ruokaa.
''Antakaa vauvojen olla vauvoja, heillä on aikaa syödä koko elämänsä ajan niinkuin aikuiset.'' Mitä. Tuosta se lähti.
Oma mielipiteeni on että lapsi voi syödä niin soseita kuin ''oikeaa ruokaa''. Jos näin voisi sanoa. Kummassakaan ei ole mitään väärää.
En olekaan aikaisemmin törmännyt tälläiseen mielipiteeseen ihmisillä. Se on tosi harmillista että jotkut näin ajattelee. Mutta jos joku on sitä mieltä, niin sitten on. Itse en vain pääse tuosta yhtään perille millä logiikalla lapsi aikuistuu liian aikaisin kun hän sormiruokailee.
En voi muuta kun tsempata ihmisiä kokeilemaan tätä. Ei ole kiire. Anna lapsen tutustua ruokaan rauhassa. Anna hänen kakoa rauhassa. Jos tuntuu ettei sormiruokailu olekaan vielä hyvä juttu, ei ole pakko jatkaa. Mutten voi kuin suositella.
Varsinkin jos tuntuu ettei lapsi oikein syö niin siinäkin mielessä kannustan kokeilemaan sormiruokailua. Meillä soseet uppoo nykyään paljon paremmin myös.
Tsemppiä ruokailuhetkiin !
-Sirpa
Kommentit
Lähetä kommentti