Kuukausi menty aika sumussa.
Ensimmäinen puolikas kuukaudesta jännitetty mitä sisälläni tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Epätietoisuus, toive ja taaperoarki.
Esikoisen 1.5vuotis neuvolassa ilmoitin raskaudesta äitiyspuolelle. Siellä laskettiin viikot 6+0. Pidin niitä realistisena, kierron epäsäännöllisyyden vuoksi. Päivät kuluivat ja mietimme miehen kanssa alkuraskauden ultraäänitutkimusta. Vertailimme hintoja ja päädyimme Lahden Perhe Arteen.
Varasin ajan seuraavalle viikolle. Raskaus olisi tuolloin viikolla 8+3.
Veimme esikoisen kummeilleen hoitoon siksi aikaa. Mies oli sanonut isälleen jonkun keskustelun yhteydessä että menemme ''syömään'', joten lapsi vietävä hoitoon.
Ultrapäivä koitti. Jännitti ja pelotti. Heitimme vitsiä kaksosista ja toivoimme että sykettä näkyisi. Lahdessa etsimme parkkipaikkaa ja meinasimme myöhästyä koko käynniltä kun emme löytäneet itse paikkaakaan. Stressaantuneena sooloilimme pitkin Sykkeen kauppakeskusta kunnes löysimme oikean paikan.
Ultrassa kaikki oli kätilön mielestä ihan hyvin. Sikiö vastasi viikkoja 6+5. Syke ei vielä näkynyt. Olin vähän pettynyt että kiertoni olikin noin sekaisin, että raskausviikot pomppasivat pari viikkoa taaksepäin.
Kätilö mietti onko kohdussa toinenkin alkio vai onko ultrassa näkyvä epämääräinen tumma kohta esimerkiksi hematoomaa tai verihyytymiä.
Itselleni jäi todella epämääräinen fiilis. En ollut tyytyväinen. Olin tyytyväinen palveluun, mutta olimme selkeästi liian varhain liikenteessä.
Jäin vain miettimään ultraa. Mitä jos raskaus onkin mennyt kesken ja sikiö ei siksi vastanut viikkoja, ja siksi ei näkynyt sykettä. Ja mitä jos sisälläni kasvaisiki kaksi vauvaa. En tosin osannut pitää sitä todennäköisenä.
Juttelimme toisesta ultrauksesta miehen kanssa. Kuun lopussa oli varattuna minulle neuvola. Samalla pistettiin koko perheelle influenssa rokotteet. Puhuin sielä ultrasta. Terveydenhoitaja kirjasi viikot ylös ja oli sitä mieltä että kaikki varmasti hyvin. Halusin uskoa samaa.
Silti en osannut olla ajattelematta toista ultraa. Jos raskaus on mennyt keskenkin, en halua odottaa sitä tietoa Nt- ultraan asti. Se olisi vasta viikolla 11-13, joten siihen on pitkä aika. Todella pitkä. Varsinkaan kun en tuntenut mitään oireita vielä. En pystynyt elää epätietoisuudessa.
Varattiin seuraavalle tiistaille taas Lahteen uusi ultraääni aika. Halusin varmuuden. Mieskin oli jo sitä mieltä, että olisihan se kiva saada varmuus asiaan. Tottakai raskaus voi mennä kesken ultran jälkeenkin, mutta saisimme edes hetken mielenrauhan.
Maanantai iltana mies soitti isälleen. Tulisiko hän katsomaan esikoista huomenna, niin päästäisiin mukamas leffaan. Katsoin nopeasti mitä leffoja nyt edes pyörii. Pitihän meillä olla jotain mitä menemme katsomaan, kun hän luonnollisesti kysyy kuitenkin.
Tiistaina aamu meni onneksi hyvässä seurassa, joten en päässyt liikaa miettimään iltapäivää. Aika oli varattu Lahteen 16:45. Vietettiin ystävän kanssa päivää esikoisen päikkäreihin asti. Päikkäreillä mietin tulevaa. Farkut kiristivät ja istuin housut auki vähän väliä.Pientä etovaa oloa jännityksestä kai johtuen.
Kello tuli hieman yli kolmen. Mies tuli kotiin, hänen isänsä oli jo saapunut meille. Lähdettiin puolen maissa ajamaan ''elokuviin''.
Hyvä elokuva olikin.
Ultrassa näkyi pieni sikiö, jonka sydän pomppi kovaa. Viikot 7+6, eli pari päivää aikaistunut viimekerrasta. Onnesta sokeina lähdimme kotiin ja kehuimme kotona kuinka hyvä elokuva olikaan. Kun tietäisikin millainen elokuva oikeasti oli.
Nyt tänään kun tätä kirjoitan on viikot 9+1. Kaksi viikkoa ollut huono olo. Enemmän tai vähemmän kokoajan oksettaa. Välillä päivät olleet melko tuskaisia esikoisen kanssa. Pari päivää sitten löysin pienen helpottavan keinon. Syö jotain pientä tunnin välein. Kahden tunnin päästä jo myöhäistä. Huimaus ja oksennuksen tuntu erittäin läsnä.
Kirjoitettu 12.11.2020
-Sirpa
Kommentit
Lähetä kommentti